Minulta on kyselty paljon karppaamisesta eli VHH:sta eli vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Useimmiten esitetty kysymys taitaa olla "mitä sä sit oikeen SAAT syödä". Suosikkivastaukseni on "ihan mitä vaan, kyse ei ole siitä, mitä saan tai en saa syödä, vaan siitä, mitä kiellän itseltäni tarkoituksessa laihtua mahdollisimman paljon ja mahdollisimman tehokkaasti". Karppauksesta on kirjoitettu netissä paljon ja tietoa on tarjolla helposti sulatettavina paloina useassakin lähteessä. Itse käytän eniten karppaus.info-sivustoa sekä Finelin helppokäyttöistä hakutaulukkoa työkaluineen. Karppaus.infossa on hyvät reseptisivut niille, joiden oma mielikuvitus ei riitä tai jotka vasta aloittelevat. Käyttämällä aluksi valmiita, toisten laskemia reseptejä pääsee hyvin vauhtiin ja vähitellen oppii käyttämään vapaammin ruoka-aineita, joissa on vähän tai ei lainkaan hiilihydraatteja. Finelin taulukosta kannattaa valita "vähiten"-työkalu ja katsoa ruoka-aineryhmistä aina ne omaan hiilarimäärään ja ateriamatriisiin parhaiten sopivat tuotteet. Näin kaupassa käymisestäkin tulee vähitellen helppoa. Minä en siis osaa yksiselitteisesti sanoa, mitä syön ja mitä en. Syön tällä hetkellä mahdollisimman vähän eli alle 20 grammaa hiilihydraatteja vuorokaudessa. Laskeminen oli aluksi hankalaa ja tuntui viisaimmalta yrittää jättää hiilarit nollille. Viime syyskuussa toden teolla aloittamani karppaus tuntui ensin salatieteeltä ja pelästyin vähän väliä olotilojani sekä heittelevää painoani. Nyt tiedän jo, mikä kuuluu asiaan. Puran tuntojani nyt tänne blogiin, jotta se tukisi onnistumistani.

Virallisterveellinen ruokavalio on karpin vihollinen. Se on juuri se "terveellinen" ruokavalio ja elämäntapa, mikä päihimme on iskostettu lastentarhasta saakka jokaisella aterialla, hammaslääkärin ja terveydenhoitajan vastaanotolla sekä koulun terveysopin ja kansalaistaidon sekä kotitalouden tunneilla. Ruoka-aineympyrä tuli kaikille varmasti tutuksi, niin monessa paikassa se oli julisteena seinälle liisteröitynä ja niin moneen kertaan sitä koulussa pakkopiirrettiin. Virallisterveelliset ateriasuositukset perustuvat pitkälti sota-ajan jälkeiseen tilanteeseen, eikä suosituksia ihan hevillä ole suostuttu muuttamaan. Kun sodan jälkeisenä pula-aikana maatalous saatiin käyntiin, oli tarjolla runsaasti perunaa ja viljaa mutta lihaa säästeltiin, sillä tuotantoeläimet haluttiin käyttää mahdollisimman loppuun ennen teurastamista. Rasvaa käytettiin täyteaineena muun ruoan vähyyttä peittämään ja siitä seurasi sen paha maine. Vähäinen rasvankäyttö tuli erittäin suureksi huomion kohteeksi 1970- ja 1980-luvuilla, kun esimerkiksi Pohjois-Karjala-projektin myötä saatiin yleiseen tietouteen ravintorasvan ja sydän- ja verisuonitautien yhteys. Laihduttamisesta ja terveydestä tuli muotia. Minun ikäiseni muistavat, miten lapsuuden ruokapöydässä punainen maito vaihtui ensin siniseksi ja sitten rasvattomaksi tai yksiprosenttiseksi ja voi vaihtui voi-kasvirasvasekoituksen kautta yhä kevyemmäksi kasvimargariiniksi. Ruoan kanssa tuli aina olla tarjolla raasteita ja suurin osa pääruoista tarjottiin terveellisinä pidettyjen perunoiden kanssa. Vatsa ohjattiin täyttämään raasteilla, leivällä ja perunalla lihalisukkeen osuuden jäädessä pieneksi. Leivän päälle sipaistiin äidin tai opettajan silmän vahtiessa hyvin ohuelti levite-nimiseksi muuttunutta rasvaa, jota sinnikkäästi kuitenkin voiksi monet kutsuivat.

Tämänhetkisellä menetelmälläni pyrin syömään siis mahdollisimman vähän hiilihydraatteja vuorokaudessa ja keinoni siihen pääsemiseksi ovat seuraavat: syön mahdollisimman paljon nollahiilarituotteita (lihaa, kalaa, kovia juustoja, kananmunia, äyriäisiä...) ja niiden lisäksi maltillisesti rasvoja (öljyt ja voi) sekä melko vapaasti tiettyjä kasviksia (kesäkurpitsa, parsakaali, kukkakaali, valkokaali, salaatit, kurkku, purjo) ja hyvin vähissä määrin lisäksi pähkinöitä, avocadoa, pehmeitä juustoja, kermaa ja hapanmaitotuotteita. Satunnaisesti syön karppaukseen sopivia leipiä kuten mantelileipää (ohje löytyy karppaus.infosta) sekä uutuuspaahtoleipä Karppista, jota saa monesta kaupasta. Karppisessa on kuitenkin käytetty sekä vehnäjauhoa että vehnägluteenia joita pyrin välttämään, siksi en kovin montaa palaa viikossa tätä tuotetta käytä. Ainakaan nyt alkuun. Jatkossa on sitten tarkoitus kokeilla, kuinka korkealle pystyn vuorokauden hiilarimäärän nostamaan niin, että painoni edelleen laskee.

Kysymykset ja kommentit ovat tervetulleita!