Heräsin itseaiheutettuun väsymykseen kellon soidessa 5.50. Roikuin illalla liian pitkään netissä katsomassa iTunes Live-festareilta Foo Fightersin konserttia (vastahan kaksi viikkoa sitten näin bändin livenä) ja tiesin jo nukkumaan käydessäni, että ehtisin nukkua korkeintaan viisi ja puoli tuntia. Näinhän siinä sitten kävi, että pyörin hereillä lähemmäs puolta kahta ennen kuin lopulta tainnuin hikiseen unentapaiseen kaksi kuumaa koiraa jaloissani.

Väsymys kaikkosi silmistäni hetkessä päästyäni vaa`alle. Eilisestä painoa on pudonnut 800g eli nyt painonpudotus on neljässä päivässä 1,5kg. Ihanaa!

Eilisen päivän päivällinen:  Cobb-salaattia (broilerin fileetä, pekonia, aurajuustoa, avocadoa, jääsalaattia, kurkkua ja hieman tomaattia) runsaan majoneesin kanssa sekä puolitoista grillattua Kabanossipötköä. Kabanossihan on A-luokan makkaraa, jossa on hyvin vähän hiilareita. Nam! Ystäväperhe, joka meillä eilen vieraili, ei tiennyt projektistamme, ja he toivatkin meille aivan ihania tuliaisia Euroopan reissultaan: Starbucksin kahveja (joita onneksi voimme juoda), olutta, viiniä ja suklaata sekä Haribon karkkeja, jotka kaikki menivät erittäin päättäväísesti piiloon herkkupäivää odottamaan. Illalla napostelin vielä hieman cashew-pähkinöitä.

Tämän päivän ateriat tähän mennessä:

Aamulla mukillinen mustaa kahvia, kaksi isoa lasia vettä ja vitamiinipilleri. Töissä söin aamukahvin kanssa desin maitorahkaa ja desin sokeritonta mustikkakeittoa.

Lounas työpaikkaruokalassa oli vikatikki. Tarjolla oli uunimakkaraa ja perunamuusia, kaalikääryleitä ja kalapastaa. Onneksi jäljellä oli vielä pekoni-lihapullia, joissa tuoteselosteen mukaan tosin oli käytetty mallasuutetta (!?). Täytynee selvittää jälkikäteen sen hiilarit. Tosin söin vain pari pullukkaa, joten tuskin niistä kamalasti hiilareita tuli, ainakin olivat aika lihaisia. Niiden seuraksi söin jäävuorisalaattia ja kurkkua öljyssä lilluen. Kohta ennen leffaan lähtöä syön eilisen Cobb-salaatin loput (nami!)

Päivän liikunnat tähän mennessä (ja siihen varmaan jäävätkin pientä kävelyä Helsingin keskustassa lukuunottamatta) kävely työpaikalle seitsemänteen kerrokseen portaita! Olen ylpeä siitä, että tein sen, eka kerta on kai aina se pahin. Toisen kerroksen kohdalla luulin kuolevani, viidennessä jo toivoin sitä. Mutta pääsin perille ja hengityskin tasaantui ihan heti aamupäivän aikana.