Painoni junnaa jälleen paikallaan, kuten se tuntuu tekevän aina suuremman kertapudotuksen jälkeen muutaman päivän. En lannistu. Tänään meillä syödään jauheliha"pastaa".
600g paistijauhelihaa
1 iso kesäkurpitsa (ne ovat hyviä juuri nyt)
1 dl kuohukermaa
hieman Aura-juustoa
emmentalraastetta
paprikajauhetta, mustapippuria, valkosipulia, yrttejä maun mukaan
Teen koko ruoan yhteen isoon paistinpannuun (paistokasariin? Tyhmä nimi.) Ruskistan ensin jauhelihan, maustan sen ja pilkon kesäkurpitsan nopan kokoisiksi kuutioiksi. Vaihtelun vuoksi kesäkurpitsan voi suikaloida kuorimaveitsellä "fettucciniksi". Kun jauheliha on lähes kypsää, kaadan kurpitsanopat joukkoon, kääntelen niitä hetken (fettuccini kypsyy vielä nopeammin ja menee helposti liian lötsöksi) ja kaadan joukkoon kerman sekä lisään lopuksi juustot ja annan niiden sulaa. Pastaherkku, josta ei tule ähkyoloa, on valmis.
Tänään kävin koirien kanssa lenkillä kuten tapoihini kuuluu. Päivän liikunta ei nyt ole kovin monipuolista, mutta mitäs tällaisessa työyöputkessa jaksaisikaan. Portaita olen töissä kavunnut ahkerasti ja huomaan kuntoni kohonneen jo niin, etten joudu pysähtymään enää matkan varrella, vauhti on jo ihan mukava ja pystyn jopa juttelemaan työkaverin kanssa kiivetessämme!
Töihin lähtee mukaan hyvin kevyet eväät: jäävuorisalaattia ja savukalasalaattia. Niillä aion pärjätä koko yön, täytynee jakaa annos muutamaan ateriakertaan. Ehkä aamulla vähän juustoa ja leikkelettä. Ruokahalu on vähentynyt, sen sijaan viime yönä minulla oli muutaman kerran nälkä, ja ihmettelin oikein mistä se johtuu. Kun moneen viikkoon ei ole näläntunnetta juuri kokenut, se tuntuu tosi oudolta. Ensin en edes tajunnut, mikä mahassani oikein kaihertaa! Hassua. Ehkä rasvan määrää ruoassa pitää lisätä vähän, se kun vähentää näläntunnetta.
Päivän paino oli siis -0. Kiire tulee viimeisten kilojen kanssa.
Kommentit