Viime kesän Suurimmaksi Pudottajaksi- projektini päättyi mitä onnellisimmin erittäin toivottuun ja odotettuun raskauteen, joka sujui hyvin ja tyttäremme syntyi 14.4.12 terveenä ja hyvävointisena. Itse olen toipunut sektiolla tapahtuneesta synnytyksestä hyvin ja nyt on aika kaivaa tämä blogi naftaliinista esille. Varsinaisia raskauskiloja ei pudotettavana onneksi ole, sillä sain painoni pysymään raskauden aikana kurissa erittäin hyvin. Synnyttämään mennessäni oli painoa tullut vain 7,5kg, josta puolitoista kiloa oli parin viimeisen päivän aikana tullutta turvotusta raskausmyrkytyksestä johtuen. Jo kotiintullessa oli paino enää kilon verran enemmän kuin raskauden lähtöpaino. Maha sen sijaan näytti ja näyttää edelleen suoraan sanottuna karsealta. Olen aina ollut mahakas ja lihonut ensimmäisenä vatsanseudusta, joten nyt raskauden venyttämä ja vielä sektiohaavalla koristeltu mahanahkani on jotain aivan kammottavaa katsottavaa. Vasta viime päivinä olen voinut kuvitella pukevani päälleni verkkareita kireämpiä housuja, sillä kaikki ovat kiristäneet sektiohaavan päältä, haava kun tehtiin pystysuuntaan navasta alaspäin. Äitiyshousut saivat palvella vielä pitkään raskauden jälkeenkin ja edelleenkin kuljen kotosalla mieluiten lököverkkareissa tai trikoissa ja ulos lähtiessäni yritän löytää löysimmät housut, joissa kehtaa lähteä ihmisten ilmoille. 

Painoni putosi imetyksen avulla upeat 10 kiloa tosi helposti, siis olin äkkiä tilanteessa, jossa painoin kolmisen kiloa vähemmän kuin viime syksyn päätöspunnituksessa ollessani alkuraskauden pahoinvoinnin pyörteissä. Sitten kävi se, mistä minua varoiteltiin: herkuttelin liikaa uskoen imetyksen laihduttavaan voimaan. Kilot alkoivat kerääntyä nopeasti takaisinpäin. Havahduin aikaansaannokseeni vasta, kun jo löysiksi muuttuneet housut alkoivat uudelleen kiristää ja totesin lihoneeni nopeasti nelisen kiloa. Pidän nyt siis nollatasona raskauden lähtöpainoani, siihen olin jälleen saanut yli kilon lisää. Nyt on siis aika tehdä jotain. Viime maanantaina sitten aloitimme Miehen kanssa Sen Uuden Elämän, joka yleensä maanantaisin aloitetaan. Koska vauvani on täysimetyksellä, en uskalla karpata ihan yhtä rajusti kuin viime kesänä. Lisäksi imetyshän kuluttaa kuitenkin noin 500 ylimääräistä kaloria vuorokaudessa, joten ihan niin tiukoille en joudu vetämäänkään ruokarajoitteitani. Päätin siis vähentää ensimmäisenä herkut (joita kuluikin viime aikoina päivittäin ja aivan holtittomia määriä) ja turhat hiilarit eli vaalean leivän, pastan ja valkoisen riisin sekä lähes kaiken sokerin. Jätin hiilihydraatin lähteiksi siis juurekset -myös perunan, tumman täysjyväleivän ja hedelmät. 

Ensimmäinen viikko, siis viime viikko, meni mukavasti uuteen ruokavalioon totutellessa. Maanantaina aloitimme kanasalaatilla, tiistaina jatkoimme kaali-jauhelihakeitolla ja keskiviikkona oli liha-kasviswokin vuoro. Vähähiilariset ruoat muistuivat mieleen äkkiä ja niitä oli kiva taas pitkästä aikaa tehdä ja syödä. Kaupassa sai kyllä miettiä tarkkaan, ettei vahingossa tuo kotiin mitään houkutuksia. Torstaina tein meille päivälliseksi suuren fetasalaatin jonka kanssa söimme leipää. Perjantaina söimme tonnikalarisottoa, lauantaina grillasimme kanaa, ananasta ja halloumia ja sunnuntaina nautimme lehtipihviä ja perunamuusia. Aamupalat ovat koostuneet ruisleivästä ja juustosta sekä sokerittomasta marjakeitosta ja kahvista, herkutteluhetkiin olemme varanneet partaäijäjogurttia ja yhtenä iltana tein meille mahtavan hedelmäsalaatin. Sen syöminen oli silkkaa nautintoa! Vai miltä kuulostaa: mansikoita, vesimelonia, hunajamelonia, banaania, kiiviä ja pieni loraus vaniljasiirappia. Pelkkä ajatuskin saa minulle veden kielelle ja taidan tehdä tuota jonain iltana tälläkin viikolla. Mansikat ovat nyt ihania, minä pidän -toisin kuin moni muu- ulkomaisistakin mansikoista, ne ovat parhaimmillaan meheviä ja suuria kuin persikat. Melonitkin kuuluvat kesään. Myös raparperit rehottavat nyt pihalla, niistä pitäisi keksiä jotain muuta herkkua kuin ihania, rasvaisia piirakoita... 

Ja sitten se tulos. Ensimmäisen viikon punnitus oli -3,6kg. Olen melkoisen tyytyväinen. Lähtötaso oli siis "uusi nolla" ja tavoite on olla lihomatta, saada mahdollisimman paljon irti imetyksen laihduttavasta vaikutuksesta ilman että se vaikuttaisi vauvaan tai maidon laatuun ja määrään huonosti sekä mahdollisesti saada pudotetuksi joitakin kiloja jo nyt imetysaikana. En siis ihan varsinaisesti ole laihdutuskuurilla vielä, vasta sitten kun en enää imetä. Pyrin kirjaamaan onnistumiset ja mahdolliset epäonnistumiset tänne blogiin vähintään viikoittain. Kommenttiosioon saa tuttuun tapaan jättää viestejä omista projekteista, jos nyt joku muu hullu tarkkailee syömisiään kesällä! Vertaistukea tarjolla :)