Sovittelin vapaan aamun alkajaisiksi kaikki matkalle suunnittelemani vaatteet valmiiksi, jotta tiedän etten ota mitään, mikä ei sovi. Osa viime keväiselle matkalle hankkimistani vaatteista ei oikein enää istunutkaan vaan pussitti hassusti. Sen sijaan kuukausi sitten tätä matkaa varten ostetut, silloin nipin napin päälle menevät vaatteet olivat täydellisiä. Oi sitä onnen hetkeä, kun katsoin itseäni peilistä eräissä vielä kaksi viikkoa sitten liian kireiksi toteamissani housuissa ja suustani pääsi huokaus "wow". Heti perään ajattelin kuitenkin syyllisyydentuntoisena, että ei se voi olla oikein, ajatella nyt itsestään noin ja vielä, kun ei todella ole lähelläkään tavoitepainoa. Matkan jälkeen seuraava tavoite on, että kaikki nämä vaatteet ovat ehdottomasti liian suuria jouluun mennessä. Syyskuun alusta jouluun mennessä haluan laihtua kymmenen kiloa. Sen aion saavuttaa. Silloin tahti on hitaampi mutta aiheuttanee myös vähemmän stressiä. Nykyistä vauhtia tuskin pystyisin iän kaiken ylläpitämään ongelmitta, enkä pidä ajatuksesta että kokisin raskaan urakan niin vaikeana että luovuttaisin kesken kaiken tai repeäisin herkuttelemaan ylenpalttisesti keräten kaikki pudotetut kilot äkkiä takaisin. Katsoin juuri painotaulukkoani todetakseni, että lähden tälle matkalle viitisen kiloa ja yhden vaatekoon hoikempana kuin keväällä. Kamala, miten painoni onkin heitellyt! Se ei vaan voi olla terveellistä. Helmikuun alussa painoni on siis ollut nykyiseen +5, toukokuun alussa olin samoissa lukemissa kuin nyt ja sitten tätä urakkaa aloittaessani heinäkuun 9. painoni olikin kamalat +7, siis vielä kaksi kiloa enemmän kuin helmikuussa. Ei enää sellaista jojoilua minulle, kiitos. Jo tämä kertonee, kuinka helposti painoni nousee, jos en kiinnitä siihen huomiota ja syön mitä haluan. 

Tänään olen aloittanut päivän ihan oikealla aamiaisella. Olenhan herännyt aamulla ja menen nukkumaan illalla, ihan niin kuin kaikki normaalit ihmiset. Tänä iltana pitäisi yrittää päästä mahdollisimman aikaisin nukkumaan, huomenna ajoissa ylös jotta huomisiltana tulisi uni niinkin aikaisin kuin kahdeksalta. Kun kahdelta pitää viimeistään nousta, jää yö joka tapauksessa kammottavan lyhyeksi. 

Aamiaiseni käsitti partaäijäjogurttia ja mehukeittoa sekä "leivättömiä voileipiä" eli kahden juustosiivun päälle savukalkkunasiivu ja kaksi kurkkuviipaletta. Lisäksi ryystän kahvia ja vettä ja tietenkin nappasin jokapäiväisen Multivitan. Suosittelen monivitamiinia kaikille karppaajille, sillä karppiruokavaliosta saa niin niukasti vitamiineja, että ne on parempi ottaa purkista. 

Lounaaksi olen suunnitellut kananmunia, savukalkkunaa sekä roomansalaattia majoneesin kanssa. Päivälliseksi teen jotain jauhelihasta ja kesäkurpitsasta, ehkäpä lasagnentyyppistä paistosta. 

Tänään ehdin lenkkeillä runsaasti ja kun sääkin on noin hieno, saavat pikkupiskit kunnon kävelytyssessiot päivän mittaan. Kertaalleen kävimmekin jo vähän käpöttelemässä. Pienet olivat ihmeissään, kun yleensä nukun tähän aikaan. Päivän paino oli sama kuin eilen, mikä ei yllätä eikä harmita.