Teki mieli kiroilla ihan jo otsikosta alkaen, mutta se kun näkyy Blogilistalla, Vuodatuksen etusivulla ja monen ihmisen syötteessä, en sitten kuitenkaan viitsinyt. Tänne tekstiosaan voin sitten suomeksi myöntää, että kyllä nimittäin vituttaa. Ensinnäkin meidän pakastimemme, jota olen alusta saakka inhonnut, lakkasi jaksamasta kuunnella haukkujani ja päätti pakastussuhteensa. Muuttaessamme tänne vuosi sitten yritin saada Miestä taipumaan ideaani, että olisimme tuoneet tänne Unelmataloon meidän vanhasta kodistamme ihanat jääkaapin ja pakastimen, mutta hänen mielestään nekin alkoivat olla jo tiensä päässä. Nyt olen sitten vuoden kärvistellyt kaksiovisten, huonotehoisten ja jäätä keräävien pienten paskojen kanssa. Meidän vanhat kaappimme kun olivat yksiovista mallia, en ole koskaan niiden jälkeen oppinut järkevästi käyttämään kaksiovista jääkaappia. Pakastimen kanssa nyt on vielä vähän helpompaa, alas ne, mitä ei päivittäin tarvita ja ylös nopeammassa kierrossa oleva tavara. Jääkaappiin taas tahtoo väkisinkin upota piiloon aina jotain, mikä vanhenee huomaamatta. Sitten taas suututtaa. Mehän käymme kaupassa suunnilleen kerran viikossa, joskus täytyy tehdä täydennysostoksia välissä. Mutta tällaiseen tarkoitukseen suuri, yksiovinen jääkaappi (ja mielellään myös siis pakastin) sopii täydellisesti. No, nyt ne on sitten pakko vaihtaa. Tätä olen aina pelännyt. Olen aina halunnut vaihtaa kodinkoneet ennen kuin ne simahtavat, koska ikinä juuri silloin ei ole se paras heti vaihtaa. Nyt, lomamatkan ollessa nurkan takana en missään nimessä haluaisi tuhlata rahaa uuteen pakastimeen. Pakkohan se on. Eilen illalla, vahingon huomattuani vietimme sitten illan Miehen kanssa vähän toisin kuin olimme suunnitelleet. Heippa vaan toinen leffa, heippa vaan iltauinti! Tervetuloa siivous, luuttuaminen, käyttökelvottomaksi sulaneen ruoan poisheittäminen ja kaiken mahdollisen epätoivoiset pelastusyritykset. Tietenkin me olimme juuri käyneet kaupassa ostamassa ne koko viikon ostokset ja jääkaappi (ne molemmat osat) tupaten täynnä ruokaa, niin ettei sinne vain saa mitään mahtumaan edes hätämajoitukseen. Tein sitten Miehen töihin piirakkaa, omaan duuniin vietäväksi myös ja kokkasin laatikkoruokia, jotka pitää vaan yrittää syödä mahdollisimman pian pois. Onneksi sulaminen oli siinä vaiheessa, että suurimmat lihapaketit olivat vielä pelastettavissa äkkiä paistamalla. Sinne menivät marjat, valmiiksi tehdyt ruoka-annokset, useita litroja jäätelöä, monta leipää (juuri sitä laihduttajan Karppista!), jättikatkaravut joita ostimme kalliilla Kala-autosta... en edes halua ajatella, mitä kaikkea jouduimme heittämään roskiin mössöksi sulaneena.

Ja miten tämä liittyy laihduttamiseen? No, ainakin siten että olisimme voineet muuten syödä vaikka litrakaupalla pehmennyttä jäätelöä ellemme karppaisi. Minä en halunnut pilata hyvää vauhtiani edes sillä uhalla, että jäätelöä menee roskiin, vaikka yleensä se on yksi kamalimmista ajatuksista. Tietenkin havaitsimme vahingon niin myöhään, että emme kehdanneet ryhtyä soittelemaan naapureita ja tuttuja läpi, kuka haluaisi yrittää pelastaa jotain ruoistamme. Lisää pahaa fiilistä aiheutti minulle tänään Postista hakemani paketti. Tilasin eräästä nimeltä mainitsemattomasta nettikaupasta ihania lomavaatteita. Otin tarkoituksella oman kokoni enkä liian pientä, etten joutuisi sitten säilömään vaatteita kaapin pohjalla "kunnes joskus laihdun niihin". Into piukassa aloin sovitella vaatteita heti suihkusta tultuani. Farkkuihin vaaditaan vyötäröltä pois ainakin kaksi senttiä. Se on saavutettavissa, sen tiedän. Ja muuten ne olivat todella hyvännäköiset. Paidoista voin pitää vain yhden kolmesta, tietenkin sen, mistä muuten pidin vähiten. Kaksi muuta joudun pitkän harkitsemisen jälkeen palauttamaan. Ne ovat ensinnäkin liian lyhyitä, sille kun en voi mitään, olenhan 180cm pitkä. Ja toisena, tärkeimpänä ongelmana on hihat. Käsivarteni kun ovat yksi kroppani suurimmista ongelma-alueista mahamakkaroiden lisäksi. Olkavarteni ympärysmitta on suunnilleen sama kuin persjalkaisuutta valittavien kaverieni reiden ympärys. Näillä käsillä ei juuri hihattomia tai soukkahihaisia paitoja siis pidetä. Näistä paidoista toisen kyynärpituiset hihat ovat niin tiukat, että sain käteni puskettua niistä just ja just läpi ilman, että saumat ratkesivat. Miltä se sitten näyttää? Jokainen voi varmaan arvata. Toisessa taas on ihan pikkuriikkiset ihanat puhvihihat, joiden kiristysnauha katkaisee käsivarteni läskeimmästä kohdasta näyttämään jos mahdollista, vielä paksummalta. Jippiaijee. 

Tänään meillä pakkosyödään kukkakaali-jauhelihalaatikkoa (se on siis tosi hyvää mutta pakkosyömistä se on siksi, koska olin suunnitellut tälle päivälle jotain ihan muuta, kukkakaalit ja jauheliha olivat kuitenkin pakastimesta pelastettavissa).

Töihin mukaan otan grillattua kanaa ja salaattitarpeet sekä partaäijää ja mehukeittoa.

Aamupalaksi en syönyt mitään, juon tässä päivän ensimmäistä kahvimukillista. Tiedän, aamiainen on päivän tärkein ateria, mutta jotenkin se aina tässä rytminvaihdoskohdassa jää väliin, valvoin viime yönä puoli viiteen, heräsin tänään puoli neljä enkä ollut pätkääkään nälkäinen. Viiden yön työputki odottaa tekijäänsä.

Päivän liikunnat: koiralenkki ja pyöräilylenkki perätysten, heti herättyä. Hien määrä oli ennennäkemätön, onneksi en käynyt ensin suihkussa.

Päivän pudotus: vain sata grammaa, mutta alaspäinhän sekin on.