Maanantaisinhan aloitetaan se uusi, parempi elämä. Minun viikonloppuni (ja pari päivää sitä ennenkin) menivät melkoisessa herkuttelussa. Nyt tunnen olevani taas aikamoisessa hiilarikierteessä. En niinkään himoitse sokerisia herkkuja kuin hiilaripitoista ruokaa. Peruna on jotenkin erityisen houkuttelevaa. Onneksi se nyt ei ehkä ole pahinta, mitä ihminen voi elimistöönsä ahtaa. Mies nosti eilen oman maan perunat ja satoa tuli pienestä pläntistäkin aika kivasti. Nyt meillä syödään taatusti ainakin koko tämä viikko perunaa lisukkeineen. Täytynee siis panostaa muuhun syömiseen ja yrittää pyrkiä hiilarihimosta taas hiljakseen eroon. Paino on täsmälleen sama kuin viikko sitten, mikä ei ole ihan paha juttu. Pelkäsin huonompia numeroita etenkin eilisen pizzan ja pannukakun jälkeen. Itsekurini on täysin hukassa... No, eiköhän se kadonnut motivaatiokin taas löydy. Liikkuminen onneksi maistuu. Syyssäät ovat näyttäneet parastaan ja koirien ulkoiluttaminen on parasta mahdollista hyötyliikuntaa. Tänään vietin ihanaa pihalounasta ystäväni, hänen kahden lapsensa sekä neljän koiran (kahden oman ja kahden vieraan) kanssa. Söimme tomaatti-linssikeittoa ja sienipiirakkaa (ei siis varsin karppia ruokaa...) ja ihanaa oli. Illaksi aion laittaa niitä oman maan perunoita sekä kanaa ja salaattia. Katsotaan, miten tämä viikko lähtee käyntiin.