Rytmiin takaisin palaaminen ei ollut vaikeaa loman jälkeen. Vaikka olen ollut kipeänä (kroppani löi päälle jonkinlaisen ylikuormitushälytyksen ja veti stressitilaan) ja toipilaana edelleen, on motivaatio niin korkealla, ettei painonhallinta ole tuottanut vaikeuksia. Viikko on mennyt sujuvasti kiloja tiputellessa ja tämän aamun paino oli tasan kaksi kiloa vähemmän kuin lomalta palatessa eli kilon vähemmän kuin lomalle lähtiessä. Olen tyytyväinen. Ruokahalu on sairastellessa ollut tosin vähän sitä ja tätä ja välillä olen saanut pitää huolta siitä, että syön riittävän usein. Tämä on minulle varsin poikkeuksellista! Olen sitten pyrkinyt napostelemaan sitä, mitä mieli on tehnyt eli yleensä pähkinöitä tai porkkanaa pitääkseni päivän ateriamatriisin kunnossa. Kahvinjuonnin lopettaminenkin sujuu ensipäivien päänsärystä ja haukottelusta päästyä hyvin. En ole juonut kahvia muistaakseni viime tiistain jälkeen. Olen pyrkinyt korvaamaan sen vihreällä teellä ja rooiboksella, tosin molemmat ovat mielestäni aikamoisia litkuja. Pitänee vielä vierottautua täysin kuumien juomien käytöstä niin ei tarvitse miettiä kahvinkorvikkeita. Kofeiinittomaan kahviin en halua edes ryhtyä. 

Päivittäiset ateriat ovat olleet melko samankaltaisia, vain pääruoka on vaihdellut joka päivä. Olen syönyt esimerkiksi kesäkurpitsa-jauhelihavuokaa, uunilohta ja kukkakaalilaatikkoa, karpin tonnikalapiirakkaa ja eilen teimme aivan loistavia kanasandwicheja. Niihin tuli (kahdelle) viisi grillattua ja viskimarinadissa uitettua broilerin rintafileetä, kuusi paahdettua ja voilla voideltua siivua Karppinen-leipää, ketsuppia (vain hieman), kruunumajoneesia sekä juustosiivuja. Jäähdytin paahdetut leivät ennen täyttämistä niin, että niistä tuli kivan rapeita. Sandwichit olivat niin herkullisia, että niitä olisi voinut syödä krossin. Tänään onkin taas kauppapäivä ja pitänee miettiä ostoslistaa. Nuo sandwichit ainakin pääsevät tämänkin viikon ruokalistalle. 

Päivittäinen liikunta on taas jo kehoni varoitusmerkkienkin vuoksi jäänyt koirien lenkitysten varaan, tosin olen panostanut lenkkien pituuteen ja hidastanut vauhtia, se tuntuu sopivan koirillekin, kun saavat rauhassa haistella kaikki toisten koirien hajuviestit. Harmittaa kyllä, kun kotikylällä ei ole uimahallia enkä jotenkin enää ilkeä ulkovesiin mennä -vaikka ne lienevät vielä ihan lämpimiä- kun matkalla tuli uimisesta niin hyvä päivittäinen rutiini. Uinti on lempilajini ja se kohottaa niin hellävaraisesti koko kehon lihaskuntoa. Jos minulla olisi oma auto (sinnittelemme tällä hetkellä yhden auton varassa) voisin käydä useammin naapurikunnan uimahallissa. 

Olen siis vielä tämän viikon sairauslomalla kehoni antamien varoitusmerkkien vuoksi, niitä en tässä enempää erittele, joten liikunta saa vielä jäädä vähille ja otan rauhallisesti. Syömiset menevät omalla painollaan jo tässä vaiheessa. Minkäänlaista herkunhimoa en ole kokenut. Viikonlopun haastetehtävät- kahden kummilapsen syntymäpäiväjuhlat- menivät todella hienosti. Molempien juhlien ihanat emännät olivat huomioineet karpit kuten muutkin "ruokavammaiset" tekemällä karppaajille sopivia tarjottavia! Lauantain juhlissa tosin maistoin Miehen lautaselta maailman ihaninta ei-karppia täytekakkua ja koska se oli niin ihanaa, söin vähän useammankin lusikallisen. Eipä se tämän päivän painossa näkynyt. Sortumiset ovatkin sitten koko viikolta siinä.

Viikkopunnituksen tulos siis -2,0kg viime maanantaista, -1,0kg lomaa edeltävästä painosta, -8,9kg projektin alusta.