Kesällä 2011 laihdutin karppaamalla onnistuneesti kymmenen kiloa puolessatoista kuukaudessa. Tavoitteena oli päästä mukavaan lomakuntoon ja voida paremmin omassa kropassa. Projekti onnistui yli odotusten ja päättyi ennen aikojaan, sillä sen sivuvaikutuksena tulin raskaaksi kymmenen vuoden lapsettomuuden jälkeen. Toistuvien keskenmenojen jälkeen sain vihdoin kokea onnistuneen raskauden ja vauvani syntyi 4/2012. Nyt olen aloittanut uuden projektin, jossa pudotan hiljalleen painoa vaarantamatta kuitenkaan imetystä. 
Tässä uudet tavoitteet hieman viimekesäisistä muokattuina:



Painonpudotus, jos mahdollista, ei nousua. En halua vaarantaa imetystä joten pyrin pitämään kalorimäärän turvallisena.

Punnitus vähintään kerran viikossa, mieluiten joka aamu (mutta se unohtuu helposti vauvan aamupuuhia touhutessa). 

Painon kirjaaminen ylös vaikka se ei olisi sitä, mitä haluan sen olevan.

Satunnainen herkuttelu sallittua, kunhan se ei jää "päälle". Imetysaikana pitää olla itselleen armollinen ja pyrkiä jaksamisen maksimointiin.

Herkuista erossa pysyminen aina kun se on inhimillisesti mahdollista. Jos tulee herkuteltua, pitää muistaa olla piiskaamatta itseään siitä. Ei auta kuin ajatella "olipa hyvää" jos vahinko on jo tapahtunut.

Liikuntaa niin paljon kuin ehdin, vaunulenkit ovat pääasiallinen liikunnan lähteeni lähitulevaisuudessa. 

Ensimmäinen etappi on vauvan nimiäisjuhlat 1.7. sinne mennessä haluan painaa viisi kiloa vähemmän kuin aloituspäivänä, ellei se vaadi (mielen)terveyttä ja imetystä vaarantavia ponnisteluja. 

En halua laittaa painoani tänne kaikkien nähtäville. Sen sijaan kirjaan näkyviin pudotukset ja mahdolliset lisäykset painossani. Aloituspäivän paino on siis nolla. Kaikki sen alle menevä on miinusta ja ylittävä plussaa.

Keinot tavoitteeseen pääsemiseksi ovat:

Hyväkarppaus jättäen hiilarinlähteiksi perunan, tumman täysjyväleivän, hedelmät ja juurekset.

Julkinen bloggaus syömisistä, liikunnasta, onnistumisista ja epäonnistumisista.

Mahdollisen vertaistuen hyödyntäminen.

Riittävä vedenjuominen, tärkeää myös imetyksen kannalta.

Tekosyiden unohtaminen ja palkinnon -paremman olon- muistaminen.

Armollinen itsetarkkailu. 

Levon turvaaminen siinä määrin, kuin se vauvan kanssa on mahdollista.