Ensin unohtuu lounas. On pakko käydä ostamassa jotain, sillä aikaa eikä oikein rahaakaan ole ravintolassa syömiseen. Pari suklaapatukkaa, ihan pientä, ehkä yksi lakupatukka vielä varmuuden vuoksi, että nälkä varmasti lähtee, ja pullo limua, lightia tietenkin, laihduttajalle. Lohtuna ajatus, että koko päivän syömättömyys kuittaa nämä kalorit. Illalla väsymys, koko päivä autossa ja ravaamista sinne tänne, imetystä vähän väliä. Pitäisi syödä kunnolla, huono omatunto. Mies tulee kotiin yhtä väsyneenä, pizza kuulostaa hyvältä ajatukselta. Siitä se sitten lähtee.

Suklaavanukasta, vaniljavanukasta, jäätelöä, lohipiirakkaa, croissantteja, valmisruokaa, juustosämpylöitä, grilliruokaa, makkaraa, majoneesia, ranskalaisia, mutakakkua, keksejä, lisää jäätelöä, hampurilaista, subia, suklaakonvehteja, lakua, kastiketta, valkosipuliperunoita... Siinä osa viime viikolla sisuksiimme upottamistamme herkuista. Sanomattakin lienee selvää, ettei painonpudotus noilla etene. Päinvastoin, sain joka ikisen viime viikolla pudottamani gramman takaisin. Pilkulleen. Painoni viikon kaksi lopussa oli siis täsmälleen sama kuin aloituspaino. Nyt mokattiin rytinällä. Tästähän ei voi kuin päästä parempaan suuntaan, toteaa kirjoittaja, ja survoo suuhunsa pari englanninlakua. Nimiäisiin on alle kaksi viikkoa. Jei.