Huominen viikkopunnitus jännittää. En ole osannut jättää päivittäistä punnailua pois, vaikka niin päätin. Olisiko tuntunut mahtavammalta nähdä vasta huomenna, että olen päässyt viiden kilon maagisen rajan yli? Ainakin junnausharmitukset olisivat jääneet pois. Jotenkin vain tuntuu tällä hetkellä tärkeältä nähdä, miten elimistöni reagoi mihinkin ruokaan, liikuntaan, stressiin, vuorokausirytmin vaihdoksiin tai fiiliksiin. Olen tämän kolmeviikkoisen ajan suhtautunut painonpudotukseen melkoisen lyhytnäköisesti. Tähtäimessäni on tällä hetkellä ainoastaan tuleva lomareissu ja mielessäni siintelee tuo uusien vaatteiden kasa, jonka pakkaan lähes koskemattomana matkalaukkuuni. Tarkoituksenani on näyttää noissa vaatteissa mahdollisimman hyvältä. Haluan, että saan reissusta muistoksi kuvia, joita voin katsoa yökkimättä ja häpeilemättä. Kuvia, joita voin laittaa esille toistenkin nähtäväksi. Tiedän, etten saa itsestäni hoikkaa tässä hetkessä, mutta haluan saada itsestäni piiskatuksi mahdollisimman paljon ylimääräistä pois matkaa varten. Olisin voinut aloittaa aikaisemmin, mutta koska en sitä saanut tehdyksi niin yritetään nyt näin sitten. Huomenna on ensimmäiseen etappiin eli lomani alkuun aikaa tasan kaksi viikkoa. Siinä tehdään se, mikä voidaan. Töitä on tietenkin tiedossa lähes letaali määrä, mutta täytyy yrittää tsempata liikunnan kanssa niin, ettei tarvitse jälkikäteen miettiä, että olisin voinut tehdä enemmänkin. 

Lomamatkallahan tulee todennäköisesti jonkin verran herkuteltua. Olen kuitenkin asettanut itselleni jo valmiiksi rajat. Painoni ei saisi nousta kahden viikon aikana. Sen ei tarvitse laskea, kunhan se edes pysyy samassa. Tämä tulee olemaan todella haastavaa, sillä vaakaa ei tarjolla taida olla. Enkä tosiaankaan pakkaa sitä mukaan, vaikka laukkuni onkin valtava! Tiedän kokemuksesta, että lomakohteessa tulee liikuttua paljon, sillä olemme menossa samaan paikkaan jo kuudetta kertaa (joo, tiedän että vain eläkeläiset tekevät niin). Siellä on lähes rajattomat mahdollisuudet mukavan liikunnan harrastamiseen. Tietenkin uimista päivittäin, kävelyä toki mutta myös patikointia vuoristossa ihan tosissaan. Luulen, että kokeilemme myös jotain uutta. Hotellissamme on pikkuinen kuntosali, jossa yleensä olemme käyneet aamuisin, sitä täytyy jatkaa. Lähistöllä on myös suuri, täysin varusteltu kuntokeskus, sinne voimme mennä jos vaatteet alkavat uhkaavasti kiristää. Olen päättänyt, etten aio matkalla sortua hiilaripommeihin, herkuttelun yritän pitää aisoissa ja nauttia pääosin hedelmistä, juustoista ja viinistä herkunhimoon. Jäätelöt eivät onneksi tuolla ole tavallista kummempia (kamalaa olisi mennä vaikka Italiaan ja yrittää olla syömättä jäätelöä!!!) joten niistä uskon pysyväni loitolla.  

Viikonloppuna on tiedossa kahdet juhlat. Huomenna enoni viisikymppiset ja sunnuntaina kummipojan ristiäiset. Molemmat ovat melkoisia haastetehtäviä. Vaikka tiedän, että osaan pysyä lujana, on hyvässä seurassa aina vaikeampaa. Etenkin huomisissa sukujuhlissa, kun herkkuja tuputtavat äitini ja mummini. Pitää yrittää keksiä joku kaunis tapa kieltäytyä ilman, että loukkaan kumpaakaan. Ja se on kuulkaa vaikeaa. Kummipojan ristiäisissä tarjolle tulee ystäväni tekemää täytekakkua ja sitä tulen ihan varmasti himoitsemaan. Onneksi siellä on tarjolla myös kalaa ja salaatteja, voin täyttää itseni niillä katsellessani upeaa kakkua ;) 

Tämän päivän ateriat: jauhelihaa ja kesäkurpitsaa pannulla paistettuna aurajuuston kanssa "lounaaksi", siis ennen töihin lähtöä, runsaan veden kanssa. Kahvi ja vitamiinipilleri on jo nautiskeltu. Töihin mukaan lähtee katkarapusalaattia ja aamuksi juustoa ja kalkkunaleikettä sekä kurkkua. Vettä olen viime päivinä/öinä pyrkinyt nauttimaan kolmisen litraa vuorokaudessa. Olen todennut sen tällä hikikelillä omaksi hyvän olon määräkseni. Osa siitä on työnantajan tarjoamaa vissyä. Voitteko kuvitella, että sairaanhoitopiiri tarjoaa meille 2,5 desiä vissyä per työntekijä per työvuoro! On muuten anteliasta, eikö vain? Todella, kaksi ja puoli desilitraa.

Tämän päivän liikunnat: ei yhtään mitään. Koirat kieltäytyivät lähtemästä ulos, kun siellä ukkostaa. Pissasivat hädin tuskin portailta alas. En juuri pahastunut. Tänään on tosi löysä olo. Ei pätkääkään energisyyttä.

Energiaa vievät tekijät: viides yövuoro alkamassa. Tiedossa yksi vapaapäivä, sen lisäksi yksi niin sanottu nukkumispäivä, huominen, eli pääsen aamulla puoli kahdeksan töistä, illalla ei ole töitä. Tietämätön voisi kutsua sitä vapaapäiväksi, mutta laskekoon uudestaan: puolesta yöstä puoli kahdeksaan töissä tekee seitsemän ja puoli tuntia töitä sille vuorokaudelle, plus ne kolme tuntia ennen puolta yötä jotka olen jo tämän vuorokauden puolella siellä. Maanantaina jatkuu taas ahertaminen neljän yön putkella, eli tuskin kannattanee edes rytmiä kovin paljon kääntää. Myös painostava sää tuntuu vievän energiatasoani alaspäin. Herkunhimoa ei ole jäljellä lainkaan eli normaali viikonlopun herkuttelun odotuskin on jäänyt pois, ehkä siksi viikonloppu ei tunnu kovin erityiseltä (vaikka siis juhliin on tietysti aina kiva mennä). 

Niin ja tietenkin se tämän päivän punnitus. Nollaa näytti taas. Äh.