Aloitin Suurin Pudottaja-projektini kaksi päivää sitten, lauantaina 9.7. Näin kuvasin projektiani silloin:

 Nyt päätin, että tekosyillä mässäily loppuu tähän. Se loppuu tänään, ei huomenna tai maanantaina. Olen koko kesän herkutellut milloin minkäkin tekosyyn varjolla ja karppauksen opein syönyt yhä harvemmin. Karppasin kuitenkin menestyksekkäästi syyskuusta toukokuun alkuun saavutuksenani -19kg sulatettua läskiä. Nyt olen sitten kahden kuukauden aikana napannut noista työllä pudotetuista kiloista takaisin seitsemän. Siis 7! Kyllä vain, ja ihan vain laiskuuttani ja tyhmyyttäni. Kyllähän minä tiedän, että jos ruokavaliosta lipsuu enemmän kuin päivän ja jos liikunnan määrä rajoittuu päivittäiseen koiranpissitykseen ja satunnaisiin piipahduksiin kylällä polkupyörän ohjaimissa, ei kannata odottaa painon pysyvän edes paikallaan. Ei minun aineenvaihdunnallani, ruokatottumuksillani ja loputtomalla herkunhimollani. Itsekurini on yhtä huono kuin television Suurin Pudottaja- ohjelmaan valituilla 200-kiloisilla jenkkiläskeillä, kun sarjan alussa näytetään, miksi he ovat lihoneet. Siitä päätin tämän projektini nimen. Tavoitteet listaan tähän kaikkien näkyville, jotta en voisi niitä sitten salaa itsekseni loiventaa:

1. Painonpudotus, tietenkin. Ei nousua, yhtenäkään päivänä.
2. Punnitus joka ikinen aamu ennen ensimmäistä suupalaa, yhden vesilasin juotuani.
3. Painon kirjaaminen ylös vaikka se ei olisi sitä, mitä haluan sen olevan.
4. Ohjelmassa pysyminen juhlista ja tapahtumista huolimatta ja vaikka sairastuisin tai muuten vain sattuisi vituttamaan.
5. Herkuista erossa pysyminen, ehdoton. Ei mitään, ei pisaraakaan. Eikä alkoholia. 
6. Liikuntaa niin paljon kuin ikinä kykenen ja vielä vähän enemmän. Kylälle vain pyörällä, ei autolla. Töihin vain portaita, ei hissillä. Vaikka sitten kuolisin sinne portaikkoon matkalla 7.kerrokseen 30 asteen helteessä.
7. Ensimmäinen etappi on kesäloma, joka alkaa 13.8. Sinne mennessä haluan olla sen 7kg kevyempi, mitkä olen tässä onnistunut ympärilleni parissa kuukaudessa keräämään.

Vaikka en sitä kahtasataa kiloa sentään painakaan, en todellakaan laita painoani tänne näkyville. Sen sijaan laitan pudotukset. Tämän päivän paino on siis nolla. Kaikki sen alle menevä on miinusta ja ylittävä plussaa (ja tätä ei siis saa tapahtua).

Keinot tavoitteeseen pääsemiseksi ovat:

1. Karppaus, ensin niin sanottu Atkins-induktio eli hiilarien määrä alle 20g/päivä.
2. Kaiken tämän tänne julkiseksi tekeminen, jotta ystäväni ja satunnaiset ohikulkijat voivat nauraa, ellen pääsekään tavoitteeseeni.
3. Kaiken tämän tänne julkiseksi tekeminen, että kaikki tietäisivät olla riittävän viisaita ollakseen houkuttelematta minua kiusaukseen.
4. Riittävä vedenjuominen.
5. Tekosyiden unohtaminen ja palkinnon -kauniimman kropan ja paremman olon- muistaminen.
6. Jatkuva itsetarkkailu.

Tukekaa minua, kiltit! Terveisin turvonnein nakkisormin vaivoin kirjoittamaan pystyvä Johanna