Kiitos!
]]>Lenkkeily on mielestäni syksyisin mukavaa. Ainoa, mikä vähän harmittaa on kura, sillä koiraparkojen tassuja saa olla aina kuuraamassa lenkin jälkeen puhtaiksi, eivätkä ne varsinaisesti rakasta sitä puuhaa. Käveleminen ulkona on ihanaa, kivempaa kuin kesällä, kun ei koko ajan ole kauhea hiki ja päällekin voi laittaa enemmän kuin pienimmät shortsit ja topin. Syysvaatteet ovat nättejä. Minä aina väitän vihaavani syksyä, mutta ei se ihan niin ole. Vihaan talvea ja syksy on siitä paha, että se johtaa vääjäämättä talveen. Syysmyrskyt ovat ihania, on niin mahtavaa istua sisällä kuunnellen tuulen ulinaa ja sateen pauhua takkatulen ääressä tai vaikka työpaikallakin. Aurinkoiset syyspäivät ovat erityisen ihania, kauniita ja hurmaavia, luonnon värit ovat niin hehkuvia ja vahvoja. Loppusyksyssäkin on oma viehätyksensä. Mutta talvi, en halua edes ajatella sitä. No, käytettäköön tässä taas kerran viisautta, jota jaan niin usein: talvi on laihduttamista varten.
Alkavaan viikkoon käyn jälleen motivaatiota pursuten ja hyviä lenkkisäitä odotellen. Onneksi olen hyvässä vauhdissa niin yksi huono viikko ei vielä projektiani pilaa. Katsotaan, mitä tämä viikko tuo tullessaan. Kaupasta ainakin tuli mukaan hyvät eväät alkuviikoksi.
]]>Mässypäivän ruokavalio: aamiaiseksi kalkkunaleikettä, juustoa ja vitamiinipilleri, iso lasi vettä. Lounaaksi ystävän kanssa aurajuusto-broileripiirakkaa ja salaattia, rooibosta sekä palanen syntisen hyvää vadelmapiirakkaa. Päivälliseksi kotona Miehen kanssa minun tekemääni herkkulasagnea, jossa oli todella paljon juustoa ja jälkiruoaksi Miehen tekemää kaura-omenapaistosta sekä Carte D´or- vaniljajäätelöä.
Oli muuten sellainen pöhnä tuon päivällisen jälkeen, että ulos lähteminen koirien kanssa tuntui suurelta ponnistukselta. En enää yhtään ihmettele, miksi sinne sohvan pohjalle ennen vain liimautui kiinni. Kun tuollaisia satseja jauhoa ja sokeria vetää napaansa, ei kroppa jaksa tehdä mitään muuta kuin yrittää sulatella sitä. Huomenna taas palataan normaaliin karpin rytmiin.
]]>Päivittäiset ateriat ovat olleet melko samankaltaisia, vain pääruoka on vaihdellut joka päivä. Olen syönyt esimerkiksi kesäkurpitsa-jauhelihavuokaa, uunilohta ja kukkakaalilaatikkoa, karpin tonnikalapiirakkaa ja eilen teimme aivan loistavia kanasandwicheja. Niihin tuli (kahdelle) viisi grillattua ja viskimarinadissa uitettua broilerin rintafileetä, kuusi paahdettua ja voilla voideltua siivua Karppinen-leipää, ketsuppia (vain hieman), kruunumajoneesia sekä juustosiivuja. Jäähdytin paahdetut leivät ennen täyttämistä niin, että niistä tuli kivan rapeita. Sandwichit olivat niin herkullisia, että niitä olisi voinut syödä krossin. Tänään onkin taas kauppapäivä ja pitänee miettiä ostoslistaa. Nuo sandwichit ainakin pääsevät tämänkin viikon ruokalistalle.
Päivittäinen liikunta on taas jo kehoni varoitusmerkkienkin vuoksi jäänyt koirien lenkitysten varaan, tosin olen panostanut lenkkien pituuteen ja hidastanut vauhtia, se tuntuu sopivan koirillekin, kun saavat rauhassa haistella kaikki toisten koirien hajuviestit. Harmittaa kyllä, kun kotikylällä ei ole uimahallia enkä jotenkin enää ilkeä ulkovesiin mennä -vaikka ne lienevät vielä ihan lämpimiä- kun matkalla tuli uimisesta niin hyvä päivittäinen rutiini. Uinti on lempilajini ja se kohottaa niin hellävaraisesti koko kehon lihaskuntoa. Jos minulla olisi oma auto (sinnittelemme tällä hetkellä yhden auton varassa) voisin käydä useammin naapurikunnan uimahallissa.
Olen siis vielä tämän viikon sairauslomalla kehoni antamien varoitusmerkkien vuoksi, niitä en tässä enempää erittele, joten liikunta saa vielä jäädä vähille ja otan rauhallisesti. Syömiset menevät omalla painollaan jo tässä vaiheessa. Minkäänlaista herkunhimoa en ole kokenut. Viikonlopun haastetehtävät- kahden kummilapsen syntymäpäiväjuhlat- menivät todella hienosti. Molempien juhlien ihanat emännät olivat huomioineet karpit kuten muutkin "ruokavammaiset" tekemällä karppaajille sopivia tarjottavia! Lauantain juhlissa tosin maistoin Miehen lautaselta maailman ihaninta ei-karppia täytekakkua ja koska se oli niin ihanaa, söin vähän useammankin lusikallisen. Eipä se tämän päivän painossa näkynyt. Sortumiset ovatkin sitten koko viikolta siinä.
Viikkopunnituksen tulos siis -2,0kg viime maanantaista, -1,0kg lomaa edeltävästä painosta, -8,9kg projektin alusta.
]]>Yksi suuri tavoitealue on alkoholittomuus. Nyt minut tuntevat saattavat vähän hörähdellä huvittuneina. En ole ollut mikään alkoholiongelmainen tähänkään saakka, mutta viikonlopun nautintoihin on lähes poikkeuksetta kuulunut punaviini. Nyt, kun menestyksekkäästi pääsin tuosta paheesta jo lähes kokonaan eroon, ajattelin jatkaa samalla tavalla. Säästyypähän kaloreita, rahaa ja päiviä, kun ei tarvitse potea päänsärkyä aina sunnuntaisin. Terveyteni ei varmaankaan pistäisi pahaksi alkoholittomuutta.
Makeista herkuista koen vieroittautuneeni jo melkoisen hyvin. En koe makeanhimoa juuri ollenkaan, ja jos sitä on, se menee äkkiä ohi kahdella palalla tosi tummaa suklaata (joka on myös niin pahaa, ettei sitä voi paljoa syödäkään). En ole syönyt loman aikana enkä juuri sitä ennenkään myöskään makeutusaineella maustettuja jälkiruokia juuri lainkaan. Satunnaisesti tein ennen lomaa marjarahkaa, johon laitoin pienen ripauksen steviaa.
Nyt olen pohtinut paljon myös ruokavaliota. Karppauksella jatkan edelleen, se on selvä. Se vain sopii minulle niin hyvin ja olen sen jo aika läpikotaisin oppinut. En kuitenkaan usko jaksavani ketoosissa tasapainottelua kuukausikaupalla ja ajattelinkin, että nyt olisi aika nostaa hiilarimäärää sen verran, että paino jatkaisi laskemistaan, mutta pysyisin poissa ketoosista. Siinä onkin varmasti muutamaksi viikoksi kokeilemista. Olen aloittanut siten, että syön päivittäin joko Karppinen-leipää tai itsetehtyä mantelileipää, joista kesällä pysyttelin melko visusti erossa. Lisäksi olen lisännyt iltapalaani porkkanan. Voi kuulostaa hassulta, mutta koska Madeiralla saimme lähes joka ruoan kanssa porkkanaa, muistin miten herkullista se mielestäni onkaan ja koska en juuri reissussa lihonut, totesin että voinen sitä hieman syödä päivittäin.
Tällä hetkellä ruokamatriisini näyttää suunnilleen tältä:
Kahvinjuonnista yritän luopua vatsavaivojen vuoksi. Se on muuten vaikeaa. Kahvittomuus tekee päänsärkyä, levottomuutta ja nuhjaantunutta oloa. Jo kolmas päivä menossa, kai se tästä vähitellen. Vihreä tee on muuten kammottavan pahaa, mutta Green Tea& Lemon ihan juotavaa.
Viikonlopusta tulee riittävän haasteellinen, tiedossa olisi kahdet synttärit sekä vierailu vanhempieni luona.
]]>Madeira on varsinainen karppaajan paratiisi. Kalaruoat ja meren elävät ovat todella tuoreita, varsinaista lähiruokaa. Myös liharuoat ovat erinomaisia. Kasvikset ovat tähän aikaan vuodesta saaren omaa tuotantoa ja niitä on tarjolla joka aterialla. Ravintolasta riippumatta hiilaripitoiset lisäkkeet sai myös aina vaihtaa kasviksiin tai salaattiin. Tämä oli muuten hämmentävää aluksi: mikä ero oikeastaan on kasviksilla ja salaatilla? Toki tiesin, että salaatti (lettuce) on vihreää salaattia, mutta entäs "salad"? Eikös se ole sekasalaattia, kasviksia pilkottuina? Kun sitten hetken seurasin käytäntöjä, tajusin, että kasvikset "vegetables" olivat yleensä kuumennettuja tai höyrytettyjä vihanneksia. Monesti ne olivat herneitä ja porkkanaa, joita siis söin dieettini ohitse. Tarjolla oli usein myös kesäkurpitsaa, kaaleja, parsakaalia, tankoparsaa ja papuja. Niitä sitten popsittiin lihan tai kalan kanssa. Katkaravut tarjoiltiin usein valkosipuliöljyssä tai puolitetun avocadon päältä ihanan kastikkeen kera. Voi niitä herkkuja! Oikeastaan kovin montaa kertaa ei edes tehnyt mieli jälkiruokia. Madeiralaiset tyypilliset jälkiruoat ovat piiraita tai vanukkaita ja ne ovat yleensä tosi makeita. Hedelmiä söin muutaman kerran, kun ne ovat niin älyttömän hyviä siellä. Yleensä kuitenkin söin tosi vähän kerrallaan, muutaman palan ananasta, puolikkaan kiivin tai pari viinirypälettä kerralla. Kerran intouduin oikein herkuttelemaan ja söin banaanin, kiivin, appelsiinin, omenan ja ison kasan pistaasipähkinöitä. Niiden kanssa kaadoin vielä kurkkuuni lasillisen kuohuviiniäkin. Istuimme hotellihuoneemme parvekkeella ihania maisemia ihastellen ja siinä samalla nautimme herkuista.
Aamiaiset olivat tuhteja ja hotellin pöydästä löytyi runsain mitoin karpille sopivaa suuhunpantavaa. Yleensä aloitin päiväni munakokkelilla, muutamalla makkaralla (prinssinakin kokoisia, lihaisia pötkylöitä), juustolla, kinkulla, kurkku-, porkkana- ja varsiselleritikuilla, soodavedellä sekä kahvilla. Näillä eväillä jaksoi hyvin pitkälle iltapäivään. Lounaaksi söimme monesti salaatin tai simpukoita veden kanssa. Juomaksi nautimme pääosin soodavettä, tuhlasimme siihen älyttömät määrät rahaa.
Liikuntaa tuli matkalla harrastettua monin verroin enemmän kuin kotona. Jo pelkästään paikasta toiseen käveleminen toi askelia päivässä mittariin roppakaupalla. Uimme päivittäin, useimpina aamuina kaksikymmentä kierrosta ennen aamiaista (noin 400m) ja 20 kierrosta ennen päivällistä. Lisäksi uimme monta kertaa Atlantin huikeissa aalloissa, joskus jopa tuntikausia! Kävimme patikoimassa levadoilla (kastelukanavilla) suositeltuja patikkareittejä ja näimme aivan mielettömän upeita maisemia. Ei tainnut olla yhtään päivää, jolloin liikunta olisi jäänyt nollille.
Kahden viikon saldo painossa oli kuitenkin sitten plus yksi kilo, ja se tosiaan tuli varmastikin kahtena viimeisenä päivänä. Viimeisenä kokonaisena päivänä Madeiralla herkuttelimme tavallista enemmän ja kotiinlähtöpäivänä söimme tilanteen sanelemasta pakosta lentokentillä ja lentokoneissa varsin hiilaripitoisia aterioita ja välipaloja. Olinkin kotiin päästyäni pahasti turvoksissa. Onneksi turvotus on jo laskenut ja olen täsmälleen lomaa edeltävissä painolukemissa. Tästä onkin suunta vain eteenpäin, uudet tuulet puhaltavat ja syksy alkaa virallisesti huomenna. Katsotaan, mitä se tuo tullessaan!
]]>Viiden viikon yhteenlasketut fiilikset jäävät monen päivän jumitusahdistuksista huolimatta kirkkaasti positiivisen puolelle. Tämä on elämäni ensimmäinen pikapudotus, jossa olen onnistunut. Yleensä olen aina jossain vaiheessa todennut urakan mahdottomaksi ja antanut periksi. Tämä antaa voimaa jaksaa urakkaa eteenpäin, sillä sitä nimittäin riittää. Tavoitepainoni siintelee vielä kymmenien kilojen päässä, mutta aion päästä sinne.
Seuraava välitavoitteeni on 22.12 jolloin aion painaa kymmenen kiloa vähemmän kuin tänään. Sen pois puristaminen alkaa palattuamme matkalta 29.8 ja sehän on sopivasti maanantai :) Viikkopunnitus täytyneekin pitää jatkossa maanantailla sillä tiedän, että viikonloppuina herkuttelunhimo nousee aina suurimmaksi. Ehkä haluja vähän vähentää tieto tulevasta viikkopunnituksesta. Säännöt aion pitää samoina, sillä ne näin tiukkoina näköjään minulla toimivat. Siis ei nousua kertaakaan, ei sortumista kertaakaan. Alkoholin kanssa saatan kenties tehdä poikkeuksen, sitä en ole vielä päättänyt. Sorruinhan tälläkin kertaa kahdesti viinin houkutuksiin, onneksi en kovin pahasti kuitenkaan. Syksy voi olla aika ankea ilman viinintippaakaan, jokin raja siihenkin täytyy kuitenkin laittaa, sillä vaikka punaviini onkin lähes hiilihydraatitonta en silti halua turvottaa itseäni toistuvasti viinisammion avulla.
Huomenna lähdemme siis ansaitulle ja odotetulle kahden viikon lomamatkalle. Tänä iltana tulevat koira- ja talonvahdit ja heitä varten olen puunannut vierashuoneen edustuskuntoon. Senkin puolesta on ihanaa lähteä, kun voi olla huoletta sekä koiren hyvinvoinnin että kotitalon turvallisuuden puolesta. Palaan lomalta blogieni pariin sen, minkä ehdin. Hotellissa on ilmainen wlan, saa nähdä miten hyvin se suotuu toimimaan. Tuskin jaksan hillittömän pitkiä postauksia tehdä muutenkaan, sillä läppärin sijasta mukaani lähtee tällä kertaa vain iPad. Kuinkahan kauan kirjoittamisen pakko pysyy poissa sormistani?
Lomaterveisin erittäin iloinen Suurin Pudottaja
]]>