Loma meni kaikin puolin hienosti. Kaksiviikkoinen tuntui yllättävän pitkältä ja totaalinen rentoutuminen onnistui hienosti. Myös lomaprojektini, saada paino pidettyä samassa, onnistui melkein. Kaksi viimeistä päivää taisi pilata sen. Koko ensimmäisen viikon noudatin ateriamatriisiani todella orjallisesti vain hitusenomaisia poikkeuksia tehden (lähinnä kasviksisa). Toisella viikolla söin kaksi kertaa jäätelöä, ja ensimmäisellä kerralla vieläpä kaksi annosta! Siinä olikin sortumista kylliksi. Alkoholista pysyin melko hyvin erossa, ensimmäisellä viikolla join muutaman lasillisen viiniä, olueen en koskenut kertaakaan ja toinen viikko meni muistaakseni yhdellä punaviinilasillisella. 

Madeira on varsinainen karppaajan paratiisi. Kalaruoat ja meren elävät ovat todella tuoreita, varsinaista lähiruokaa. Myös liharuoat ovat erinomaisia. Kasvikset ovat tähän aikaan vuodesta saaren omaa tuotantoa ja niitä on tarjolla joka aterialla. Ravintolasta riippumatta hiilaripitoiset lisäkkeet sai myös aina vaihtaa kasviksiin tai salaattiin. Tämä oli muuten hämmentävää aluksi: mikä ero oikeastaan on kasviksilla ja salaatilla? Toki tiesin, että salaatti (lettuce) on vihreää salaattia, mutta entäs "salad"? Eikös se ole sekasalaattia, kasviksia pilkottuina? Kun sitten hetken seurasin käytäntöjä, tajusin, että kasvikset "vegetables" olivat yleensä kuumennettuja tai höyrytettyjä vihanneksia. Monesti ne olivat herneitä ja porkkanaa, joita siis söin dieettini ohitse. Tarjolla oli usein myös kesäkurpitsaa, kaaleja, parsakaalia, tankoparsaa ja papuja. Niitä sitten popsittiin lihan tai kalan kanssa. Katkaravut tarjoiltiin usein valkosipuliöljyssä tai puolitetun avocadon päältä ihanan kastikkeen kera. Voi niitä herkkuja! Oikeastaan kovin montaa kertaa ei edes tehnyt mieli jälkiruokia. Madeiralaiset tyypilliset jälkiruoat ovat piiraita tai vanukkaita ja ne ovat yleensä tosi makeita. Hedelmiä söin muutaman kerran, kun ne ovat niin älyttömän hyviä siellä. Yleensä kuitenkin söin tosi vähän kerrallaan, muutaman palan ananasta, puolikkaan kiivin tai pari viinirypälettä kerralla. Kerran intouduin oikein herkuttelemaan ja söin banaanin, kiivin, appelsiinin, omenan ja ison kasan pistaasipähkinöitä. Niiden kanssa kaadoin vielä kurkkuuni lasillisen kuohuviiniäkin. Istuimme hotellihuoneemme parvekkeella ihania maisemia ihastellen ja siinä samalla nautimme herkuista. 

Aamiaiset olivat tuhteja ja hotellin pöydästä löytyi runsain mitoin karpille sopivaa suuhunpantavaa. Yleensä aloitin päiväni munakokkelilla, muutamalla makkaralla (prinssinakin kokoisia, lihaisia pötkylöitä), juustolla, kinkulla, kurkku-, porkkana- ja varsiselleritikuilla, soodavedellä sekä kahvilla. Näillä eväillä jaksoi hyvin pitkälle iltapäivään. Lounaaksi söimme monesti salaatin tai simpukoita veden kanssa. Juomaksi nautimme pääosin soodavettä, tuhlasimme siihen älyttömät määrät rahaa. 

Liikuntaa tuli matkalla harrastettua monin verroin enemmän kuin kotona. Jo pelkästään paikasta toiseen käveleminen toi askelia päivässä mittariin roppakaupalla. Uimme päivittäin, useimpina aamuina kaksikymmentä kierrosta ennen aamiaista (noin 400m) ja 20 kierrosta ennen päivällistä. Lisäksi uimme monta kertaa Atlantin huikeissa aalloissa, joskus jopa tuntikausia! Kävimme patikoimassa levadoilla (kastelukanavilla) suositeltuja patikkareittejä ja näimme aivan mielettömän upeita maisemia. Ei tainnut olla yhtään päivää, jolloin liikunta olisi jäänyt nollille. 

Kahden viikon saldo painossa oli kuitenkin sitten plus yksi kilo, ja se tosiaan tuli varmastikin kahtena viimeisenä päivänä. Viimeisenä kokonaisena päivänä Madeiralla herkuttelimme tavallista enemmän ja kotiinlähtöpäivänä söimme tilanteen sanelemasta pakosta lentokentillä ja lentokoneissa varsin hiilaripitoisia aterioita ja välipaloja. Olinkin kotiin päästyäni pahasti turvoksissa. Onneksi turvotus on jo laskenut ja olen täsmälleen lomaa edeltävissä painolukemissa. Tästä onkin suunta vain eteenpäin, uudet tuulet puhaltavat ja syksy alkaa virallisesti huomenna. Katsotaan, mitä se tuo tullessaan!