Kaikkiin, jopa keskenjääneisiin, projekteihin on tehtävä loppuraportti. Minun Suurimmaksi Pudottajaksi- projektini ei jatkunut normaalipainoisuuteen saakka, mutta sai silti parhaan mahdollisen lopun. Minä olen kymmenen vuoden lapsettomuuden jälkeen vihdoin onnellisesti raskaana. Kolmas kuukausi kääntyy pian neljänneksi, sintti on jo nähty ultraäänessä hyvissä voimissa ja pahoinvointi meinaa viedä loputkin painostani. Nyt, kun ollaan jo näinkin tukevasti raskaana, voin ja haluan jakaa tämän ihanan uutisen kaikkien teidän kanssa, jotka ovat painonpudotustani seuranneet ja kannustaneet. Kivaa, että olen saanut myös innoittaa teitä omiin projekteihinne. Jos tässä nyt vielä kävisi huonosti, niin sitten ainakin olen tuen tarpeessa. Pitäkäähän kaikki ystäväni kuitenkin isoja peukkuja, että ensi keväänä minusta tulee äiti!

Kiitos!

 Maanantaisinhan aloitetaan se uusi, parempi elämä. Minun viikonloppuni (ja pari päivää sitä ennenkin) menivät melkoisessa herkuttelussa. Nyt tunnen olevani taas aikamoisessa hiilarikierteessä. En niinkään himoitse sokerisia herkkuja kuin hiilaripitoista ruokaa. Peruna on jotenkin erityisen houkuttelevaa. Onneksi se nyt ei ehkä ole pahinta, mitä ihminen voi elimistöönsä ahtaa. Mies nosti eilen oman maan perunat ja satoa tuli pienestä pläntistäkin aika kivasti. Nyt meillä syödään taatusti ainakin koko tämä viikko perunaa lisukkeineen. Täytynee siis panostaa muuhun syömiseen ja yrittää pyrkiä hiilarihimosta taas hiljakseen eroon. Paino on täsmälleen sama kuin viikko sitten, mikä ei ole ihan paha juttu. Pelkäsin huonompia numeroita etenkin eilisen pizzan ja pannukakun jälkeen. Itsekurini on täysin hukassa... No, eiköhän se kadonnut motivaatiokin taas löydy. Liikkuminen onneksi maistuu. Syyssäät ovat näyttäneet parastaan ja koirien ulkoiluttaminen on parasta mahdollista hyötyliikuntaa. Tänään vietin ihanaa pihalounasta ystäväni, hänen kahden lapsensa sekä neljän koiran (kahden oman ja kahden vieraan) kanssa. Söimme tomaatti-linssikeittoa ja sienipiirakkaa (ei siis varsin karppia ruokaa...) ja ihanaa oli. Illaksi aion laittaa niitä oman maan perunoita sekä kanaa ja salaattia. Katsotaan, miten tämä viikko lähtee käyntiin.

 Tavoitteeni nostaa hiilareiden päivittäistä määrää on osoittautunut odotettua haastavammaksi. Olen himoinnut tavallista kotiruokaa ja jättänyt hiilarit laskematta siinä toivossa, että syömäni ruoat menisivät noin vain solahtaen matriisiini. No, eivätpä ole menneet. Alkuviikon paino takkusi paikallaan ja lähti pienoiseen nousuun loppuviikkoa kohti. Siinä vaiheessa kauhistuin ja tein sen, mitä ei missään nimessä pitäisi: aloin ahmia herkkuja. Siis ei ryhtiliikettä vaan mitä pahimman laatuista lepsuilua. Jostain syystä elimistöni antoi tämän anteeksi ja viikon vaivainen painonpudotussaldo on sata grammaa. Aika huonosti, mutta ei sentään plussaa. Täytynee tehdä jonkinlainen suunnitelma hiilareiden nostosta eikä vain jättää kaikkea himojen varaan. Hyvin äkkiä saan päivittäisen hiilihydraattimäärän nimittäin nostettua kahdestakymmenestä esimerkiksi kahteen sataan. Sillä ei paljon painoa pudoteta eikä terveysvaikutuksista nautita.

Lenkkeily on mielestäni syksyisin mukavaa. Ainoa, mikä vähän harmittaa on kura, sillä koiraparkojen tassuja saa olla aina kuuraamassa lenkin jälkeen puhtaiksi, eivätkä ne varsinaisesti rakasta sitä puuhaa. Käveleminen ulkona on ihanaa, kivempaa kuin kesällä, kun ei koko ajan ole kauhea hiki ja päällekin voi laittaa enemmän kuin pienimmät shortsit ja topin. Syysvaatteet ovat nättejä. Minä aina väitän vihaavani syksyä, mutta ei se ihan niin ole. Vihaan talvea ja syksy on siitä paha, että se johtaa vääjäämättä talveen. Syysmyrskyt ovat ihania, on niin mahtavaa istua sisällä kuunnellen tuulen ulinaa ja sateen pauhua takkatulen ääressä tai vaikka työpaikallakin. Aurinkoiset syyspäivät ovat erityisen ihania, kauniita ja hurmaavia, luonnon värit ovat niin hehkuvia ja vahvoja. Loppusyksyssäkin on oma viehätyksensä. Mutta talvi, en halua edes ajatella sitä. No, käytettäköön tässä taas kerran viisautta, jota jaan niin usein: talvi on laihduttamista varten.

Alkavaan viikkoon käyn jälleen motivaatiota pursuten ja hyviä lenkkisäitä odotellen. Onneksi olen hyvässä vauhdissa niin yksi huono viikko ei vielä projektiani pilaa. Katsotaan, mitä tämä viikko tuo tullessaan. Kaupasta ainakin tuli mukaan hyvät eväät alkuviikoksi.

 Olen saanut ensimmäiset kymmenen kiloa pudotetuksi! Olen siitä niin onnellinen, että kirjoitin sen ensin suurilla kirjaimilla, mutta päätin kuitenkin vaihtaa pieniin, ettei näytä niin huutamiselta. Yksi huutomerkki perässä riittänee. Kun joskus olen tavoitteessani, otan kyllä varmasti caps lockin käyttöön. Tämän tavoitteen täyttymisen vuoksi meillä on (tai siis oli) tänään dieetin ajan ensimmäinen hiilarimässäyspäivä. Ennen pidimme niitä lähes joka viikonloppu karpatessakin, eipä ihme, että paino putosi hitaasti tai ei lainkaan. Mies tuli tänään työmatkaltakin ja lisäksi alan vihdoin olla terve ja työkykyinen, kroppani tuntuisi pelaavan taas niin kuin sen pitääkin ja lääkärikin näytti tänään vihreää valoa. Menen siis maanantaina kokeilemaan taas pitkästä aikaa työntekoa.

Mässypäivän ruokavalio: aamiaiseksi kalkkunaleikettä, juustoa ja vitamiinipilleri, iso lasi vettä. Lounaaksi ystävän kanssa aurajuusto-broileripiirakkaa ja salaattia, rooibosta sekä palanen syntisen hyvää vadelmapiirakkaa. Päivälliseksi kotona Miehen kanssa minun tekemääni herkkulasagnea, jossa oli todella paljon juustoa ja jälkiruoaksi Miehen tekemää kaura-omenapaistosta sekä Carte D´or- vaniljajäätelöä. 

Oli muuten sellainen pöhnä tuon päivällisen jälkeen, että ulos lähteminen koirien kanssa tuntui suurelta ponnistukselta. En enää yhtään ihmettele, miksi sinne sohvan pohjalle ennen vain liimautui kiinni. Kun tuollaisia satseja jauhoa ja sokeria vetää napaansa, ei kroppa jaksa tehdä mitään muuta kuin yrittää sulatella sitä. Huomenna taas palataan normaaliin karpin rytmiin.

 Rytmiin takaisin palaaminen ei ollut vaikeaa loman jälkeen. Vaikka olen ollut kipeänä (kroppani löi päälle jonkinlaisen ylikuormitushälytyksen ja veti stressitilaan) ja toipilaana edelleen, on motivaatio niin korkealla, ettei painonhallinta ole tuottanut vaikeuksia. Viikko on mennyt sujuvasti kiloja tiputellessa ja tämän aamun paino oli tasan kaksi kiloa vähemmän kuin lomalta palatessa eli kilon vähemmän kuin lomalle lähtiessä. Olen tyytyväinen. Ruokahalu on sairastellessa ollut tosin vähän sitä ja tätä ja välillä olen saanut pitää huolta siitä, että syön riittävän usein. Tämä on minulle varsin poikkeuksellista! Olen sitten pyrkinyt napostelemaan sitä, mitä mieli on tehnyt eli yleensä pähkinöitä tai porkkanaa pitääkseni päivän ateriamatriisin kunnossa. Kahvinjuonnin lopettaminenkin sujuu ensipäivien päänsärystä ja haukottelusta päästyä hyvin. En ole juonut kahvia muistaakseni viime tiistain jälkeen. Olen pyrkinyt korvaamaan sen vihreällä teellä ja rooiboksella, tosin molemmat ovat mielestäni aikamoisia litkuja. Pitänee vielä vierottautua täysin kuumien juomien käytöstä niin ei tarvitse miettiä kahvinkorvikkeita. Kofeiinittomaan kahviin en halua edes ryhtyä. 

Päivittäiset ateriat ovat olleet melko samankaltaisia, vain pääruoka on vaihdellut joka päivä. Olen syönyt esimerkiksi kesäkurpitsa-jauhelihavuokaa, uunilohta ja kukkakaalilaatikkoa, karpin tonnikalapiirakkaa ja eilen teimme aivan loistavia kanasandwicheja. Niihin tuli (kahdelle) viisi grillattua ja viskimarinadissa uitettua broilerin rintafileetä, kuusi paahdettua ja voilla voideltua siivua Karppinen-leipää, ketsuppia (vain hieman), kruunumajoneesia sekä juustosiivuja. Jäähdytin paahdetut leivät ennen täyttämistä niin, että niistä tuli kivan rapeita. Sandwichit olivat niin herkullisia, että niitä olisi voinut syödä krossin. Tänään onkin taas kauppapäivä ja pitänee miettiä ostoslistaa. Nuo sandwichit ainakin pääsevät tämänkin viikon ruokalistalle. 

Päivittäinen liikunta on taas jo kehoni varoitusmerkkienkin vuoksi jäänyt koirien lenkitysten varaan, tosin olen panostanut lenkkien pituuteen ja hidastanut vauhtia, se tuntuu sopivan koirillekin, kun saavat rauhassa haistella kaikki toisten koirien hajuviestit. Harmittaa kyllä, kun kotikylällä ei ole uimahallia enkä jotenkin enää ilkeä ulkovesiin mennä -vaikka ne lienevät vielä ihan lämpimiä- kun matkalla tuli uimisesta niin hyvä päivittäinen rutiini. Uinti on lempilajini ja se kohottaa niin hellävaraisesti koko kehon lihaskuntoa. Jos minulla olisi oma auto (sinnittelemme tällä hetkellä yhden auton varassa) voisin käydä useammin naapurikunnan uimahallissa. 

Olen siis vielä tämän viikon sairauslomalla kehoni antamien varoitusmerkkien vuoksi, niitä en tässä enempää erittele, joten liikunta saa vielä jäädä vähille ja otan rauhallisesti. Syömiset menevät omalla painollaan jo tässä vaiheessa. Minkäänlaista herkunhimoa en ole kokenut. Viikonlopun haastetehtävät- kahden kummilapsen syntymäpäiväjuhlat- menivät todella hienosti. Molempien juhlien ihanat emännät olivat huomioineet karpit kuten muutkin "ruokavammaiset" tekemällä karppaajille sopivia tarjottavia! Lauantain juhlissa tosin maistoin Miehen lautaselta maailman ihaninta ei-karppia täytekakkua ja koska se oli niin ihanaa, söin vähän useammankin lusikallisen. Eipä se tämän päivän painossa näkynyt. Sortumiset ovatkin sitten koko viikolta siinä.

Viikkopunnituksen tulos siis -2,0kg viime maanantaista, -1,0kg lomaa edeltävästä painosta, -8,9kg projektin alusta.

 Syksyn projektini muokkautuu hiljalleen. Tavoitteeksi olen asettanut pudottaa painoani kymmenen kiloa viime maanantain painosta jouluun mennessä. Hieman vielä pohdin sitä, mihin se aloituspaino nyt kuitenkaan kannattaisi sijoittaa, painoni on nimittäin maanantaista tähän päivään mennessä pudonnut jo 1,8kg. Olin siis ilmeisen turvoksissa ja tukossa lentomatkojen jäljiltä. Jospa laittaisin kuitenkin aloituspainoksi sen, mihin viime projektini loppui, eli siis nyt olisin sitten laihtunut kahdeksansataa grammaa. Tämä lienee järkevämpää. Mutta miten sitten viikkopunnitus menisi fiksusti? Pitäisikö ensimmäinen viikko jättää tyngäksi, sillä tarkoituksenani oli muuttaa punnituspäivä lauantaista maanantaiksi. Viikonlopun jälkeen punnitseminen kun on niin paljon haastavampaa kuin ennen viikonloppua puntarilla käyminen, maanantain ollessa vaakapäivä, en voisi niin herkästi lipsua viikonloppuisin. 

Yksi suuri tavoitealue on alkoholittomuus. Nyt minut tuntevat saattavat vähän hörähdellä huvittuneina. En ole ollut mikään alkoholiongelmainen tähänkään saakka, mutta viikonlopun nautintoihin on lähes poikkeuksetta kuulunut punaviini. Nyt, kun menestyksekkäästi pääsin tuosta paheesta jo lähes kokonaan eroon, ajattelin jatkaa samalla tavalla. Säästyypähän kaloreita, rahaa ja päiviä, kun ei tarvitse potea päänsärkyä aina sunnuntaisin. Terveyteni ei varmaankaan pistäisi pahaksi alkoholittomuutta. 

Makeista herkuista koen vieroittautuneeni jo melkoisen hyvin. En koe makeanhimoa juuri ollenkaan, ja jos sitä on, se menee äkkiä ohi kahdella palalla tosi tummaa suklaata (joka on myös niin pahaa, ettei sitä voi paljoa syödäkään). En ole syönyt loman aikana enkä juuri sitä ennenkään myöskään makeutusaineella maustettuja jälkiruokia juuri lainkaan. Satunnaisesti tein ennen lomaa marjarahkaa, johon laitoin pienen ripauksen steviaa. 

Nyt olen pohtinut paljon myös ruokavaliota. Karppauksella jatkan edelleen, se on selvä. Se vain sopii minulle niin hyvin ja olen sen jo aika läpikotaisin oppinut. En kuitenkaan usko jaksavani ketoosissa tasapainottelua kuukausikaupalla ja ajattelinkin, että nyt olisi aika nostaa hiilarimäärää sen verran, että paino jatkaisi laskemistaan, mutta pysyisin poissa ketoosista. Siinä onkin varmasti muutamaksi viikoksi kokeilemista. Olen aloittanut siten, että syön päivittäin joko Karppinen-leipää tai itsetehtyä mantelileipää, joista kesällä pysyttelin melko visusti erossa. Lisäksi olen lisännyt iltapalaani porkkanan. Voi kuulostaa hassulta, mutta koska Madeiralla saimme lähes joka ruoan kanssa porkkanaa, muistin miten herkullista se mielestäni onkaan ja koska en juuri reissussa lihonut, totesin että voinen sitä hieman syödä päivittäin.

Tällä hetkellä ruokamatriisini näyttää suunnilleen tältä:

• aamiaiseksi kaksi palaa Karppista tai yksi mantelileipä, päälle voita, juustoa ja kalkkunaleikettä sekä kurkkua, muutama kirsikkatomaatti, vettä, teetä ja vitamiinipilleri
• lounaaksi salaattia joko tonnikalan, kananmunan tai kinkun kanssa, salaattikastikkeeksi joko majoneesia tai oliiviöljyä ja mausteita
• päivälliseksi liha-kasvisruoka tai kala-kasvisruoka, joko paistosta, keittoa tai lämmin liha/kala ja salaattia.
• iltapalaksi partaäijää marjakeiton kanssa sekä kuorittu porkkana, kuppi teetä.

Kahvinjuonnista yritän luopua vatsavaivojen vuoksi. Se on muuten vaikeaa. Kahvittomuus tekee päänsärkyä, levottomuutta ja nuhjaantunutta oloa. Jo kolmas päivä menossa, kai se tästä vähitellen. Vihreä tee on muuten kammottavan pahaa, mutta Green Tea& Lemon ihan juotavaa.

Viikonlopusta tulee riittävän haasteellinen, tiedossa olisi kahdet synttärit sekä vierailu vanhempieni luona. 

 Loma meni kaikin puolin hienosti. Kaksiviikkoinen tuntui yllättävän pitkältä ja totaalinen rentoutuminen onnistui hienosti. Myös lomaprojektini, saada paino pidettyä samassa, onnistui melkein. Kaksi viimeistä päivää taisi pilata sen. Koko ensimmäisen viikon noudatin ateriamatriisiani todella orjallisesti vain hitusenomaisia poikkeuksia tehden (lähinnä kasviksisa). Toisella viikolla söin kaksi kertaa jäätelöä, ja ensimmäisellä kerralla vieläpä kaksi annosta! Siinä olikin sortumista kylliksi. Alkoholista pysyin melko hyvin erossa, ensimmäisellä viikolla join muutaman lasillisen viiniä, olueen en koskenut kertaakaan ja toinen viikko meni muistaakseni yhdellä punaviinilasillisella. 

Madeira on varsinainen karppaajan paratiisi. Kalaruoat ja meren elävät ovat todella tuoreita, varsinaista lähiruokaa. Myös liharuoat ovat erinomaisia. Kasvikset ovat tähän aikaan vuodesta saaren omaa tuotantoa ja niitä on tarjolla joka aterialla. Ravintolasta riippumatta hiilaripitoiset lisäkkeet sai myös aina vaihtaa kasviksiin tai salaattiin. Tämä oli muuten hämmentävää aluksi: mikä ero oikeastaan on kasviksilla ja salaatilla? Toki tiesin, että salaatti (lettuce) on vihreää salaattia, mutta entäs "salad"? Eikös se ole sekasalaattia, kasviksia pilkottuina? Kun sitten hetken seurasin käytäntöjä, tajusin, että kasvikset "vegetables" olivat yleensä kuumennettuja tai höyrytettyjä vihanneksia. Monesti ne olivat herneitä ja porkkanaa, joita siis söin dieettini ohitse. Tarjolla oli usein myös kesäkurpitsaa, kaaleja, parsakaalia, tankoparsaa ja papuja. Niitä sitten popsittiin lihan tai kalan kanssa. Katkaravut tarjoiltiin usein valkosipuliöljyssä tai puolitetun avocadon päältä ihanan kastikkeen kera. Voi niitä herkkuja! Oikeastaan kovin montaa kertaa ei edes tehnyt mieli jälkiruokia. Madeiralaiset tyypilliset jälkiruoat ovat piiraita tai vanukkaita ja ne ovat yleensä tosi makeita. Hedelmiä söin muutaman kerran, kun ne ovat niin älyttömän hyviä siellä. Yleensä kuitenkin söin tosi vähän kerrallaan, muutaman palan ananasta, puolikkaan kiivin tai pari viinirypälettä kerralla. Kerran intouduin oikein herkuttelemaan ja söin banaanin, kiivin, appelsiinin, omenan ja ison kasan pistaasipähkinöitä. Niiden kanssa kaadoin vielä kurkkuuni lasillisen kuohuviiniäkin. Istuimme hotellihuoneemme parvekkeella ihania maisemia ihastellen ja siinä samalla nautimme herkuista. 

Aamiaiset olivat tuhteja ja hotellin pöydästä löytyi runsain mitoin karpille sopivaa suuhunpantavaa. Yleensä aloitin päiväni munakokkelilla, muutamalla makkaralla (prinssinakin kokoisia, lihaisia pötkylöitä), juustolla, kinkulla, kurkku-, porkkana- ja varsiselleritikuilla, soodavedellä sekä kahvilla. Näillä eväillä jaksoi hyvin pitkälle iltapäivään. Lounaaksi söimme monesti salaatin tai simpukoita veden kanssa. Juomaksi nautimme pääosin soodavettä, tuhlasimme siihen älyttömät määrät rahaa. 

Liikuntaa tuli matkalla harrastettua monin verroin enemmän kuin kotona. Jo pelkästään paikasta toiseen käveleminen toi askelia päivässä mittariin roppakaupalla. Uimme päivittäin, useimpina aamuina kaksikymmentä kierrosta ennen aamiaista (noin 400m) ja 20 kierrosta ennen päivällistä. Lisäksi uimme monta kertaa Atlantin huikeissa aalloissa, joskus jopa tuntikausia! Kävimme patikoimassa levadoilla (kastelukanavilla) suositeltuja patikkareittejä ja näimme aivan mielettömän upeita maisemia. Ei tainnut olla yhtään päivää, jolloin liikunta olisi jäänyt nollille. 

Kahden viikon saldo painossa oli kuitenkin sitten plus yksi kilo, ja se tosiaan tuli varmastikin kahtena viimeisenä päivänä. Viimeisenä kokonaisena päivänä Madeiralla herkuttelimme tavallista enemmän ja kotiinlähtöpäivänä söimme tilanteen sanelemasta pakosta lentokentillä ja lentokoneissa varsin hiilaripitoisia aterioita ja välipaloja. Olinkin kotiin päästyäni pahasti turvoksissa. Onneksi turvotus on jo laskenut ja olen täsmälleen lomaa edeltävissä painolukemissa. Tästä onkin suunta vain eteenpäin, uudet tuulet puhaltavat ja syksy alkaa virallisesti huomenna. Katsotaan, mitä se tuo tullessaan!

 Pudotusta tänään viidennen viikon päätöspunnituksessa tuli hienot 1,7kg joka nostaa viiden viikon yhteistulokseni -7,9 kiloon. Olen todella tyytyväinen! Projekti onnistui yli odotusteni ilman yhtään sortumista, takapakkia tai periksiantoa ja läpäisin tavoitteeni loistavasti. Aikamoinen itsetyytyväisyys säteilee olemuksestani tällä hetkellä! Ja olen omakehuni ansainnut. 

Viiden viikon yhteenlasketut fiilikset jäävät monen päivän jumitusahdistuksista huolimatta kirkkaasti positiivisen puolelle. Tämä on elämäni ensimmäinen pikapudotus, jossa olen onnistunut. Yleensä olen aina jossain vaiheessa todennut urakan mahdottomaksi ja antanut periksi. Tämä antaa voimaa jaksaa urakkaa eteenpäin, sillä sitä nimittäin riittää. Tavoitepainoni siintelee vielä kymmenien kilojen päässä, mutta aion päästä sinne. 

Seuraava välitavoitteeni on 22.12 jolloin aion painaa kymmenen kiloa vähemmän kuin tänään. Sen pois puristaminen alkaa palattuamme matkalta 29.8 ja sehän on sopivasti maanantai :) Viikkopunnitus täytyneekin pitää jatkossa maanantailla sillä tiedän, että viikonloppuina herkuttelunhimo nousee aina suurimmaksi. Ehkä haluja vähän vähentää tieto tulevasta viikkopunnituksesta. Säännöt aion pitää samoina, sillä ne näin tiukkoina näköjään minulla toimivat. Siis ei nousua kertaakaan, ei sortumista kertaakaan. Alkoholin kanssa saatan kenties tehdä poikkeuksen, sitä en ole vielä päättänyt. Sorruinhan tälläkin kertaa kahdesti viinin houkutuksiin, onneksi en kovin pahasti kuitenkaan. Syksy voi olla aika ankea ilman viinintippaakaan, jokin raja siihenkin täytyy kuitenkin laittaa, sillä vaikka punaviini onkin lähes hiilihydraatitonta en silti halua turvottaa itseäni toistuvasti viinisammion avulla. 

Huomenna lähdemme siis ansaitulle ja odotetulle kahden viikon lomamatkalle. Tänä iltana tulevat koira- ja talonvahdit ja heitä varten olen puunannut vierashuoneen edustuskuntoon. Senkin puolesta on ihanaa lähteä, kun voi olla huoletta sekä koiren hyvinvoinnin että kotitalon turvallisuuden puolesta. Palaan lomalta blogieni pariin sen, minkä ehdin. Hotellissa on ilmainen wlan, saa nähdä miten hyvin se suotuu toimimaan. Tuskin jaksan hillittömän pitkiä postauksia tehdä muutenkaan, sillä läppärin sijasta mukaani lähtee tällä kertaa vain iPad. Kuinkahan kauan kirjoittamisen pakko pysyy poissa sormistani?

Lomaterveisin erittäin iloinen Suurin Pudottaja

 Sovittelin vapaan aamun alkajaisiksi kaikki matkalle suunnittelemani vaatteet valmiiksi, jotta tiedän etten ota mitään, mikä ei sovi. Osa viime keväiselle matkalle hankkimistani vaatteista ei oikein enää istunutkaan vaan pussitti hassusti. Sen sijaan kuukausi sitten tätä matkaa varten ostetut, silloin nipin napin päälle menevät vaatteet olivat täydellisiä. Oi sitä onnen hetkeä, kun katsoin itseäni peilistä eräissä vielä kaksi viikkoa sitten liian kireiksi toteamissani housuissa ja suustani pääsi huokaus "wow". Heti perään ajattelin kuitenkin syyllisyydentuntoisena, että ei se voi olla oikein, ajatella nyt itsestään noin ja vielä, kun ei todella ole lähelläkään tavoitepainoa. Matkan jälkeen seuraava tavoite on, että kaikki nämä vaatteet ovat ehdottomasti liian suuria jouluun mennessä. Syyskuun alusta jouluun mennessä haluan laihtua kymmenen kiloa. Sen aion saavuttaa. Silloin tahti on hitaampi mutta aiheuttanee myös vähemmän stressiä. Nykyistä vauhtia tuskin pystyisin iän kaiken ylläpitämään ongelmitta, enkä pidä ajatuksesta että kokisin raskaan urakan niin vaikeana että luovuttaisin kesken kaiken tai repeäisin herkuttelemaan ylenpalttisesti keräten kaikki pudotetut kilot äkkiä takaisin. Katsoin juuri painotaulukkoani todetakseni, että lähden tälle matkalle viitisen kiloa ja yhden vaatekoon hoikempana kuin keväällä. Kamala, miten painoni onkin heitellyt! Se ei vaan voi olla terveellistä. Helmikuun alussa painoni on siis ollut nykyiseen +5, toukokuun alussa olin samoissa lukemissa kuin nyt ja sitten tätä urakkaa aloittaessani heinäkuun 9. painoni olikin kamalat +7, siis vielä kaksi kiloa enemmän kuin helmikuussa. Ei enää sellaista jojoilua minulle, kiitos. Jo tämä kertonee, kuinka helposti painoni nousee, jos en kiinnitä siihen huomiota ja syön mitä haluan. 

Tänään olen aloittanut päivän ihan oikealla aamiaisella. Olenhan herännyt aamulla ja menen nukkumaan illalla, ihan niin kuin kaikki normaalit ihmiset. Tänä iltana pitäisi yrittää päästä mahdollisimman aikaisin nukkumaan, huomenna ajoissa ylös jotta huomisiltana tulisi uni niinkin aikaisin kuin kahdeksalta. Kun kahdelta pitää viimeistään nousta, jää yö joka tapauksessa kammottavan lyhyeksi. 

Aamiaiseni käsitti partaäijäjogurttia ja mehukeittoa sekä "leivättömiä voileipiä" eli kahden juustosiivun päälle savukalkkunasiivu ja kaksi kurkkuviipaletta. Lisäksi ryystän kahvia ja vettä ja tietenkin nappasin jokapäiväisen Multivitan. Suosittelen monivitamiinia kaikille karppaajille, sillä karppiruokavaliosta saa niin niukasti vitamiineja, että ne on parempi ottaa purkista. 

Lounaaksi olen suunnitellut kananmunia, savukalkkunaa sekä roomansalaattia majoneesin kanssa. Päivälliseksi teen jotain jauhelihasta ja kesäkurpitsasta, ehkäpä lasagnentyyppistä paistosta. 

Tänään ehdin lenkkeillä runsaasti ja kun sääkin on noin hieno, saavat pikkupiskit kunnon kävelytyssessiot päivän mittaan. Kertaalleen kävimmekin jo vähän käpöttelemässä. Pienet olivat ihmeissään, kun yleensä nukun tähän aikaan. Päivän paino oli sama kuin eilen, mikä ei yllätä eikä harmita.

 Ja tukevasti tavoitteessa! Kuukausi ja kaksi päivää siihen meni, todella pahaa kärvistelyä ajoittain, mutta uskokaa tai älkää, tänään vaaka näytti  -- 7,4kg aloituspainosta. Voi tätä voittajafiilistä! Nyt katsotaan, kariseeko vielä lauantain viikkopunnitukseen mennessä jotain pois vai jäänkö tähän. Tässä ei ole ihan huono olla. Toki sitä pudotettavaa on edelleen (tutut sen näkevätkin, mutta tämä niille lukijoille, jotka eivät minua tunne) ja seuraava askel onkin saada paino pidettyä samoissa lukemissa kaksiviikkoisen lomamatkan ajan. Siinä onkin haastetta, vaikka lomasta onkin tulossa liikunnallinen. Yleensä olen poikkeuksetta lihonut/turvonnut reissuissa vaikka olisinkin katsonut syömisten perään. Jossain vaiheessa matkaa olen yleensä antanut periksi houkutuksille ja kuullut ehdottavani Miehelle pizzalla käymistä, jättijäätelöitä tai hillittömiä herkkujälkiruokia jonkun valtavan buffetmätön jälkeen. Saa nähdä, mitää karppaamisesta matkalla tulee. Onneksi lomakohteessa on aivan ihanat kala- ja liharuoat sekä huippuhyvät kasvikset. Hedelmiin annan itselleni luvan, ne aion kuluttaa liikunnalla. 

Tänään aamulla sain jäädä lomalle yövuoron jälkeen, pääsin lähtemään töistä ihanan aikaisin (kiitos aamuvirkut kollegat!) ja olin kaupan kautta käytyäni kotona jo hieman kahdeksan jälkeen. Uni ei sitten meinannut tullakaan, mutta totesin että ei haittaa ja rentouduin koirat vierelläni. Nukuinkin sitten ihanan makeasti ja heräsin todella kovasti rummuttavaan rankkasateeseen. Koirat olivat tietenkin sitä mieltä, että ei tässä mihinkään lenkille lähdetä. Sain pakottaa ne lyhyelle pikapyrähdykselle ja kastuimmekin kaikki kolme oikein kunnolla. Nyt odottelen, että meidän uudet jääkaappi ja pakastin tulisivat ja jännitän, tulevatko ne ennen kuin Mies tulee kotiin. Apropoo Mies: hänen kuntokuurinsa ja karppausprojektinsa on mennyt vielä omaanikin paremmin, hän oli jo maanantaina laihtunut yli seitsemän kiloa. Lisäksi hän on treenannut niin paljon, että odotan kieli pitkällä pääseväni hänen kanssaan rannalle lomamatkalla ;) 

Tämän päivän ruoat: vettä, vitamiinipilleri, kahvia, aurajuustotäytteistä savulohta, savukalasalaattia, lähi-luomukirsikkatomaatteja, lähiavomaankurkkuja, lähisalaattia, illaksi suunnittelin tekeväni jogurtti-marjasmoothiet.

Tämän päivän liikunnat: pikapyrähdys sateessa koirien kanssa, ei voi sanoa liikunnaksi parhaalla tahdollakaan. Pitempi lenkki kunhan sade lakkaa ja kaapit on tuotu. Haluaisin iltauinnille, mutta sinilevä taitaa olla vallannut kaikki uimapaikat? 

Tämän päivän fiilikset: ihan käsittämättömän euforiset ja onnelliset.